Mikkeli KR

ylläolevat kuvat ©Katja L.

Auto starttasi n. klo 9 ja olimme Mikkelissä yhdentoista aikoihin. Paikka oli aikalailla sekasorto ja ensinäkin parkkipaikan löytäminen oli hankalaa. Kun löysimme P-paikan, niin jouduimme roudaamaan kamoja ties kuinka monta sataa metriä. Kädet ja olkapäät oli todella kipeät, kun olimme päässeet kehien luokse. Kehien luona meidän piti etsiä sopiva paikka teltalle ja semmoinen löytyikin sopivasti yhdestä väliköstä, missä kummallakin puolella meitä oli walesi-ihmisiä! Teltan kasattua huomasimme, että meiltä puuttui kokonaan tapit joilla teltan saisi maahan kiinni ja tuuli yltyi nopeasti. Saimme kuitenkin tapit lainaan ensin toiselta naapurilta mutta iltapäivällä otimme toisen naapurin tapit lainaan, koska toiset naapurit lähtivät kotiin. Päivä oli meidän (=Caro, Jimi-welssi, Sohvi-fieldi ja Uuno-fieldi) osalta hyvä. Jimi sai ensimmäisen sertin ja oli PU2 ja Uuno oli ROP sekä sai myös sertin. Sohvi sai sitten "little bit fat" -takia ERIn ja jäi ilman höysteitä. Carokin sai "vain" EHn ja oli JUK2. Meillä oli ensimmäisistä näyttelyistä tuttu Markku Kipinä tuomarina (fieldeillä oli joku ulkomaalainen) ja Markun mielipiteet yllätti minut kyllä hieman. Markulla oli jälleen kamala mittakeppi mutta tällä kertaa Caro olikin "hyvän kokoinen narttu". Viimeksi kun sanoi, että on turhan kookas hänen makuunsa.. Mutta kumminkin, se arvostelu:

Hyvän kokoinen mutta turhan neliömäinen narttu jolla saisi olla yhtenevämmät pään linjat. Hyvä purenta. Pyöreät silmät. Eturinta saa täyttyä. Etuasentoiset lavat. Lantio voisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa(?). Hyvälaatuinen turkki. Liikkuu takaraajat rungon alla ja löysyyttä edessä.

Pois lähteminen oli yhtä sekasortoa. Tavarat eivät meinanneet mahtua mihinkään ja itkukin meinasi tulla raahatessa isoa kevytmetallihäkkiä, reppua, tuolia, kameralaukkua ja vetävää koiraa.Kaiken kukkuraksi unohdin näyttelyhäkin parkkipaikalle mutta onneksi joku ukko oli sen ottanut talteen ja saan sen Kuopioon, kun isäni työkaveri tuo sen.. :) Kaikki hyvin siis!
Oli älyttömän mukava reissu ja välillä tuli kyllä kyyneleet silmissä naurettua ja hesburgerin kassatätillä oli kyllä näkemisen arvoinen ilme, kun arvottiin, että missä syödään ja mitä juodaan... huh huh.